moimoi

Mun koulussa on tosi monta vaihtaria ja sillä on hyvät ja huonot puolensa. Tällä hetkellä musta se on vaan hyvä juttu, koska aina on joku joka tietää millasta on ku tavat ja säännöt on ihan erilaiset mihin on tottunu. Kummiski mun koulussa löytyy niitäki tapauksia jotka vaan keskittyy valittamiseen ja siihen miten pieni paikka Idaho on. Suurinosa vaihtareista ketä tänne on tullu on odottanu päätyvänsä New Yorkkiin tai Miamiin ja ne on joutunu keskelle ei mitään, pieneen osavaltioon joka on kuuluisa vaan perunoista. Mulla alkaa mennä hermo!! En jaksa kuunnella kun nää tietyt vaan valittaa ja odottaa kokoajan sitä millon ne pääsee kotiin. Kaikki on täällä pielessä; koulu on kauhee tai liian pieni, ihmiset on outoja tai rumia, Idaho on pieni ja tylsä, elämä on kauheeta ja kaikki on kotona paremmin. Ne odottaa menevänsä kouluihin, jossa on 3000 oppilasta ja olet ainoo vaihtari. Mullekin Ef kerto ennen lähtöä, että suurin osa vaihtareista sijotetaan pieniin kaupunkeihin ja pieniin kouluihin. Tosi moni on tullu tänne niin suurilla odotuksilla ja sitte pettyny. Meillä oli yks vaihtari täällä, joka kokoajan valitti miten pettyny se oli kun perhe on liian köyhä viedäkseen sitä ympäri Amerikkaa. Ei se ole sen hostperheen velvollisuus viedä vaihtareita joka puolelle maata.

Nyttenku meillä on Victoryssa ja Libertyssä uusia vaihtareita mä toivon ettei ne uudet vaihtarit ala hengailla kaikkien valittajien kanssa. Koska oikeesti se negatiivinen asenne tarttuu. Muistan itekki ku vietin paljon aikaa Inen kanssa, joka ei vieläkään viihdy täällä en itekkään kauheesti tykänny Idahosta. Nyt kuitenki tiedän ettei mun asiat oikeesti vois olla paremmin. Mun koulu on ihan loistava ja ihmiset on tosi mukavia ja niitä kiinnostaa ihan kauheesti millasta on Suomessa ja miten erilainen se on Usa:han. Koriksen kautta oon tutustunu tosi moneen mun tapaseen ihmiseen, jotka ei on ihan tavallisia.

Nyt oon ollu täällä vähän yli 5 kuukautta, eli puolet on vielä jäljellä ja mua alkaa jo pelottaa että aika alkaa loppua. En oo vielä valmis menemään kotiin. Mulla ei oo mitään ongelmia englannin kanssa ja mulla on jo omat rutiinit täällä. Koulupäivät menee tosi nopeesti ja ihmiset on käyny tutuiks. Aion ottaa kaiken irti tästä vuodesta ja musta tuntuu että 10kk on liian lyhyt aika siihen!
Tosi kummallista ajatella että ku pitää lähteä en ehkä tuu ikinä näkemään näitä ihmisiä uudelleen.
Ennenku lähen meillä on tarkotus mennä San diegoon ja ootan sitä ihan innossani. Samalla vähän pelottaa koska se tulee olemaan mun viimesiä viikkoja täällä!!