lauantai 20. marraskuuta 2010

Proud to be a viper

Torstaina oli kotimatsi North Star Charteria vastaan. JV voitti 42-17 ja Varsity hävis kai 23-27.
Ite en pelannu ku mulla on jotain ongelmia mun polvien kanssa. Meiän valkku sano et se vaa johtuu siitä ettei mun polvet oo tottunu tohon pomppimiseen ja että jokainen käy sen läpi ja se menee ohi parissa viikossa! Istuin sitte siellä koko matsin ja kattelin ku tytöt pelas tooosi hyvin!
Seuraava matsi oliki perjantaina yli tunnin ajomatkan päässä. Lähettiin sinne joskus kolmen jälkeen ja meiän tuurilla tietenkin bussi oli myöhässä. Siinä sitten odoteltiin sateessa että se tulis. Matka meni ihan mukavasti siinä musiikkia kuunnellessa ja otin myös pienet nokoset siinä. Idaho city oli yks rumimmista paikoista missä oon ollu! Uskon et siellä on myös nättejä paikkoja. Se on vuoristolla parin kilometrin korkeudessa. Kaikki talot oli aika hökkelöjä ja se muistutti mua The Blair Witch projectista. Just sellanen kaupunki jonne vaeltajat eksyy ja joku hullu kaappaa ja syö ne!!


Perillä sitte venattiin omaa peliä ja katteltiin JV:n peliä. Ne pelas tosi hyvin ja voitti yhellä pistellää!! Se koko peli meni nii et Idaho city tasotti joka välissä! Mut onneks voitettiin!!
Meiän peli ei sitte mennykkää nii hyvin ja lopulta jouduttiin pelaa neljällä viittä vastaan..Keeshalta meni polvi jotenki sijoiltaan ja turpos iha tajuttomaks,2 tyttöä sai vetäs 5 virhettä ja poistettiin kentältä, Dejalta melkeen murtu nenä ja se vuos kokoajan verta. Ne tuomarit pelas täysin Idaho cityn pussiin. Yhtäkään noista loukkaantumisista ei laskettu virheeks mutta ainaku joku meistä ees koski palloon tuli virhe ja 2 vaparia.
Lähettiin sitte himaan aika rytinällä ja kotimatka takas ei ollu kauheen hilpee. Mutta silti mulla oli hauskaa ja oottelen seuraavaa matsia;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti